Beijing, baby

Nyt on jo viikko kulunut täällä Kiinassa, joten voisin kirjoittaa hieman miten on mennyt. Kiinan nettisensuuri on varsin ovelaa nykyään, joten kesti hetki saada Blogger toimimaan. Vpn (virtual private network) -käyttö on myös yritetty estää viime joulukuusta lähtien, joten Liang kierrättää nyt meidän yhteyden kollegansa palvelimen kautta Helsingin yliopiston vpn:ään.

Tunnelmat Pekingissä ovat aika harmaat, ihan vaan koska savusumun takia ei ole vielä taivasta näkynyt. Muutenkin on aika eri meininki kuin Japanissa, ihmiset ovat äänekkäitä ja töykeitä ja julkiset vessat kuvoja. Ehkä vähän kummallista, että mulla on Japanista eniten ikävä niitä vessoja, mutkun ne on vaan niiiin siistejä ;;____;;<3 No joo, mutta onhan Kiinallakin puolensa, esim. ruoka omnom. Olen kyllä jo tullut syöneeksi possun sorkkia ja nahkaa... Liang vetelee snäcksinä jotain ankan kieliä, mutta niistä olen vielä pysytellyt kaukana. Mutta siis vaikka tykkäänkin japsiruoasta, niin ei siinä yhtä paljon erilaisia makuja ole kuin kiinalaisessa. Että hyvin on tullut täällä kyllä syötyä.

Saavuin tänne tosiaan kiinalaisen uudenvuoden aattona, ja ilotulitukset olivat melkoiset. Ei ne tosin ole vieläkään tainneet ihan täysin lakata, yhä pamahtelee välillä. Me ollaan Liangin vanhempien luona jossakin lähiöalueella about tunnin bussimatkan päässä Pekingin keskustasta. Appivanhemmat ovat oikein mukavia ja kohtelevat mua kuin omaa tytärtään, tosin mun pitäisi kyllä oikeasti oppia kiinaa kommunikaation sujuvoittamiseksi. Tehokurssi on menossa, mutta kun alkutaso oli aika lailla nolla, niin en tiedä miten tää viisi viikkoa riittää kykyjeni kasvattamiseksi. Kevätlukukaudella suunnittelen kyllä ottavani kiinan peruskurssin Hiroshiman yliopistossa. Mun korvat ei oikein kuule niitä toonien eroavaisuuksia, ja jostain syystä äännän kuulemma kaiken toisessa toonissa, mutta kyllä se varmaan tästä.

Pakko lisätä tämä kuva koska ah vyötäröni.

Appivanhemmat muuten ostivat mulle hääsormuksen ja qipao-mekon kiinalaisiin hääjuhliin. Kuulin vasta jälkikäteen mekon hinnan, auts. On se kyllä kaunis. Mua huvitti hieman mekkoa etsiessä, kun random kiinalaiset pysähtyi tuijottelemaan mua... Muutenkin olen saanut hieman tuijotusta osakseni, ja eilen yksi lapsi kuulemma kysyi "minkälainen ihminen toi on?" Alienihan minä, planeetta valkonaamalta.














Ollaan nyt ostoksilla käynnin lisäksi vierailtu Tiananmenin aukiolla ja Kielletyssä kaupungissa, mutta kuvat sieltä sisältävät suurimmaksi osaksi hyvin jäisen allekirjoittaneen (kirjaimellisesti, oli ihan pirun kylmä päivä), joten jätettäköön todistusaineisto siitä laittamatta. Tänään käytiin Pekingin eläintarhassa pällistelemässä pandoja, mutta siellä oli kyllä eläimilla sellaset olosuhteet että huhhuh. Oikein pahaa teki. Pandat tosin vaikuttivat suht tyytyväisiltä, kuulemma koska ne on kansallisaarteita niin niillä pitää olla vähän paremmat olot. Menomatkalla näin myös miehen kaupustelemassa pieniä pupulapsosia pahvilaatikossa, niin surullista. Puput on erityisesti mun sydäntä lähellä, vaikka muutenkin hyvin eläinrakas olen. Harmi, että täällä Aasiassa ei ole oikein eläinten oikeuksista kuultu :/