Beijing, baby

Nyt on jo viikko kulunut täällä Kiinassa, joten voisin kirjoittaa hieman miten on mennyt. Kiinan nettisensuuri on varsin ovelaa nykyään, joten kesti hetki saada Blogger toimimaan. Vpn (virtual private network) -käyttö on myös yritetty estää viime joulukuusta lähtien, joten Liang kierrättää nyt meidän yhteyden kollegansa palvelimen kautta Helsingin yliopiston vpn:ään.

Tunnelmat Pekingissä ovat aika harmaat, ihan vaan koska savusumun takia ei ole vielä taivasta näkynyt. Muutenkin on aika eri meininki kuin Japanissa, ihmiset ovat äänekkäitä ja töykeitä ja julkiset vessat kuvoja. Ehkä vähän kummallista, että mulla on Japanista eniten ikävä niitä vessoja, mutkun ne on vaan niiiin siistejä ;;____;;<3 No joo, mutta onhan Kiinallakin puolensa, esim. ruoka omnom. Olen kyllä jo tullut syöneeksi possun sorkkia ja nahkaa... Liang vetelee snäcksinä jotain ankan kieliä, mutta niistä olen vielä pysytellyt kaukana. Mutta siis vaikka tykkäänkin japsiruoasta, niin ei siinä yhtä paljon erilaisia makuja ole kuin kiinalaisessa. Että hyvin on tullut täällä kyllä syötyä.

Saavuin tänne tosiaan kiinalaisen uudenvuoden aattona, ja ilotulitukset olivat melkoiset. Ei ne tosin ole vieläkään tainneet ihan täysin lakata, yhä pamahtelee välillä. Me ollaan Liangin vanhempien luona jossakin lähiöalueella about tunnin bussimatkan päässä Pekingin keskustasta. Appivanhemmat ovat oikein mukavia ja kohtelevat mua kuin omaa tytärtään, tosin mun pitäisi kyllä oikeasti oppia kiinaa kommunikaation sujuvoittamiseksi. Tehokurssi on menossa, mutta kun alkutaso oli aika lailla nolla, niin en tiedä miten tää viisi viikkoa riittää kykyjeni kasvattamiseksi. Kevätlukukaudella suunnittelen kyllä ottavani kiinan peruskurssin Hiroshiman yliopistossa. Mun korvat ei oikein kuule niitä toonien eroavaisuuksia, ja jostain syystä äännän kuulemma kaiken toisessa toonissa, mutta kyllä se varmaan tästä.

Pakko lisätä tämä kuva koska ah vyötäröni.

Appivanhemmat muuten ostivat mulle hääsormuksen ja qipao-mekon kiinalaisiin hääjuhliin. Kuulin vasta jälkikäteen mekon hinnan, auts. On se kyllä kaunis. Mua huvitti hieman mekkoa etsiessä, kun random kiinalaiset pysähtyi tuijottelemaan mua... Muutenkin olen saanut hieman tuijotusta osakseni, ja eilen yksi lapsi kuulemma kysyi "minkälainen ihminen toi on?" Alienihan minä, planeetta valkonaamalta.














Ollaan nyt ostoksilla käynnin lisäksi vierailtu Tiananmenin aukiolla ja Kielletyssä kaupungissa, mutta kuvat sieltä sisältävät suurimmaksi osaksi hyvin jäisen allekirjoittaneen (kirjaimellisesti, oli ihan pirun kylmä päivä), joten jätettäköön todistusaineisto siitä laittamatta. Tänään käytiin Pekingin eläintarhassa pällistelemässä pandoja, mutta siellä oli kyllä eläimilla sellaset olosuhteet että huhhuh. Oikein pahaa teki. Pandat tosin vaikuttivat suht tyytyväisiltä, kuulemma koska ne on kansallisaarteita niin niillä pitää olla vähän paremmat olot. Menomatkalla näin myös miehen kaupustelemassa pieniä pupulapsosia pahvilaatikossa, niin surullista. Puput on erityisesti mun sydäntä lähellä, vaikka muutenkin hyvin eläinrakas olen. Harmi, että täällä Aasiassa ei ole oikein eläinten oikeuksista kuultu :/

Se on loma ny

Nyt on sitten kaikki kokeet suht kunnialla suoritettu, ja ensimmäinen lukukausi ohi :D Tänään oli vikat kokeet, ja tästä eteenpäin on suunnilleen kahden kuukauden kevätloma. Suuntaan huomenna ensin kohti Kiotoa, jossa yövyn yhden yön, ja lauantaiaamuna lennän Kansain lentokentältä kohti Pekingiä. Jänskättää kyllä appivanhempien tapaaminen... Vietetään siis tosiaan Liangin kanssa Kiinassa about viisi viikkoa, josta ekat pari viikkoa ilmeisesti ollaan Pekingissä sen vanhempien luona, minkä jälkeen matkataan Shanghaihin ja johonkin sen lähistöllä olevaan pienempään paikkaan.

Tällä viikolla oli viisi koetta, joista kolme osui tähän päivään. Lisäksi piti palauttaa kirjoitelma sanontakurssille, pituus suunnilleen kolme sivua ja tietysti japaniksi. Kirjoitin sitten alkoholiin liittyvistä sanonnoista Japanissa ja Suomessa, ja annoin taas varmaan tosi hyvän kuvan Suomesta... "Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku", jne. Japanin yhteiskunta ja koulutus-kurssin 3000 merkin esseen dedis olisi vasta 14.2, mutta kerrankin sain sen jo hyvissä ajoin tehtyä. Ei tarvitse sitten Kiinassa sen kanssa tuskailla. Kirjoitin englannin opetuksesta Japanissa, ihan kiinnostava aihe. Lopputuloksesta en kyllä ole niinkään varma, mutta kyllä se ainakin sen 3000 merkin yli meni.

Vitostason sanastokurssin antia... Onneksi on sekin nyt tältä erää hoidettu.

Kuulemma saan ensi lukukautena siirtyä vitostasolle, kunhan vaan läpäisin nyt nelostason kokeet. No eiköhän ne läpi mennyt, lol. Kiva kyllä, ettei tarvitse enää mennä nille nelostason kursseille nuokkumaan... Olin siis opiskellut jo suurimman osan niillä käydyistä asioista, ja kun opettajakin vielä oli tylsä, niin eihän siellä hereillä meinannut pysyä. Ensi lukukaudesta tulee kyllä sitten haastavampi, kun pitäisi oikeasti alkaa tekemään jotakin sen tutkimusraportin eteen ja pitää jotain esitelmiäkin siitä. Äh, olisinpa tavallinen vaihto-opiskelija... Vaikka toisaalta kyllähän mulle aina Japanin valtion rahat kelpaa.