sunnuntai 7. lokakuuta 2012

No niin.

Edellinen tekstini taisi vaikuttaa hieman angstiselta, joten voisin nyt kirjoittaa vähän positiivisemmin ^^;; Tällä hetkellä tuntuu nimittäin jo paremmalta, vaikka edelleen sitä miestä toki ikävöinkin. Eilinen shoppailureissu Hiroshimaan piristi kummasti, kun sai olla vähän kaupungissa ja tietenkin ostaa kivoja asioita. Kaupungit on mun juttu, joten ehkä tohon aiempaan angstiin oli siis osaltaan syynä tää landelle päätyminen. Toki puut ja puhdas ilma ja sellanen on periaatteessa ihan kiva asia, mutta näin suomalaisena olen kyllä saanut kokea niitä ihan riittämiin omiin tarpeisiini. Onneksi sinne Hiroshimaan ei kuitenkaan ole täältä junalla kuin puolisen tuntia, mikä tavallaan tuntuu täällä pitkältä, mutta toisaalta Suomessahan mä matkustin melkein saman verran joka päivä junalla kouluun Helsinkiin. Täällä sentään se yliopisto on tossa ihan vieressä.

Eilisestä vielä, että käytiin tosiaan turkkilaisen kaverini R:n kanssa Hiroshimassa etsimässä vähän juhlavampaa asua ensi tiistain avajaisseremoniaan. Lopputulos mun osalta: kaksi mekkoa, hame, kengät sekä jättimäinen kapibara-san-pehmolelu.

Nimeltään Oomaru-san
Toinen mekko oli melkoisen kallis, jotain lolitamerkkiä (huomatkaa kuinka asiantunteva olen lolimuodissa). Vingutin sitten visaani loppuajan, koska käteinen loppui kesken. Hups. Shoppailtiin aluksi Hiroshiman Hondoorilla, mutta koska kaverini ei löytänyt itselleen mitään mieleistä, päädyimme Tenjingawan aseman lähistöllä olevaan jättiostoskeskukseen.

Aeon mall

Viivyimme ostoksilla melko myöhään, ja palasimme Tenjingawasta junalla Saijon asemalle (Saijo on ilmeisesti yliopistoni läheisin "kaupunki"), jossa riitti (humalaisia) ihmisiä meneillään olevan sakematsurin takia. Pari kännistä jenkkituristia tuli vähän häiriköimään, mutta känniääliöt nyt ei ole mulle niin uusi asia, toisin kuin ilmeisesti kaverilleni, joka vähän loukkaantui niiden puheista.


Sakematsurien maskotti

Tänään sunnuntaina mentiin sitten R:n sekä meidän kummankin tuutorien ja oman tuutorini Sachin kaverin kanssa katsastamaan se sakematsuri, ja ihan kiinnostava kokemushan se oli, joskin väsyttävä. Oli kuuma, paljon ihmisiä ja myyjät huusivat japanilaiseen tyyliin kovaa. Lisäksi uudet kenkäni hankasivat. Tuli kumminkin maisteltua vähän sakea sekä syötyä okonomiyakia kepissä. Seurakin oli ihan mukavaa, vaikka japanin puhuminen on mulle yhä hieman sanotaanko haasteellista. Huomenna menen sitten Sachin ja hänen perheensä kanssa lounaalle, kansallinen vapaapäivä kun on. Jännittää vähän.








P.S. Onnistuin ostamaan itselleni lipun Versailles'n keikalle Hiroshimassa 7.11 :D Voittajafiilis.

2 kommenttia:

  1. tosi söpö pehmolelu, ekaa kertaa näen ! ja nyt haluan myös :D

    VastaaPoista