perjantai 5. lokakuuta 2012

Hengissä Higashi-Hiroshimassa

No niin, jospa sitä sitten yrittäisi vihdoin kirjoittaa tänne jotain täältä Japanista. En kyllä oikein edes tiedä mistä aloittaa, näihin viiteen päivään on nimittäin mahtunut niin paljon kaikkea. Varmaan tässä seuraa siis melkoinen romaani, mutta lukekoot ne joita kiinnostaa ;)

Mulla lähti siis lento Helsinki-Vantaalta maanantaiaamuna 1.10, ensin lensin Frankfurtiin ja sieltä neljän tunnin välilaskun jälkeen Osakaan, jonne saavuin tiistaiaamuna kahdeksan maissa. Mulla oli kaksi tuntia aikaa ehtiä junaan laskeutumisen jälkeen, mikä vähän huolestutti, koska olin kuullut että maahantulomuodollisuuksissa voi kestää. Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin 40 minuuttia aikaa odotella junaa siellä lentokentällä, ja ihan hyvin ehdin toisen matkalaukunkin lähettää kuriiripalvelun avulla asuntolaan. Ehdin myös hyvin itkeä siellä lentokentän penkillä ja haluta kotiin... Tiesin kyllä, että munhan pitäisi olla nyt tosi onnellinen, kun olin kerran odottanut tätä vaihtovuotta niin kauan, mutta mulla oli vaan ihan kamala ikävä mun miestä. Olen tosi läheisriippuvainen luonne ja aina ollut taipuvainen koti-ikävään, ei sille oikein mitään mahda. Nyt on jo olo vähän parantunut, mutta silti jotenkin vaikeaa nauttia täysin mitoin mistään kun kuitenkin ajattelen vaan että milloin pääsen kotiin >___< On se elämä nimittäin vaikeaa kun on päässyt Japaniin ilmatteeks ja siitä vielä maksetaankin! Ehkä tää tästä.

Aaanyway, selvisin kuitenkin Higashi-Hiroshimaan parin junanvaihdon kautta, ja toivottavasti näytin vielä jotenkin ihmiseltä turvonneine silmineni. Asemalla oltiin vastassa, ja sain heti käteeni kasan papereita, jotka täyttää. Welcome to Japan, the land of paperwork! Asuntolassa odottelin jonkun aikaa tuutoriani, ja mentiin sitten yhdessä kaupoille ostamaan tarvittavia tavaroita, kuten futonin (joo) ja vessapaperia. Tuutorini Sachi on kyllä tosi mukava ja on auttanut mua ihan sairaasti täällä. Mulla kävi hyvä tuuri tässä asiassa, koska yhden toisen tuutori ei todellakaan ole yhtä avulias, ja Sachi tuutoroikin tavallaan nyt meitä kumpaakin. Ollaan jo myös taidettu vähän ystävystyäkin sen Turkista tänne saapuneen tytön kanssa, huomenna mennään yhdessä Hiroshimaan vaateostoksille.

Japaniksi kommunikoiminen on kyllä tällä hetkellä vielä aika turhauttavaa, kun ei pysty kunnolla ilmaisemaan itseään. Tavallaan sitä tyhmenee vierasta kieltä puhuessa ja omasta luonteesta katoaa aika suuri osa. Alettiin puhumaan englantia sen kaverini kanssa, koska sen mielestä virheet toisen ulkomaalaisen puheesta saattaa tarttua. Kiitti? Mut joka tapauksessa, kun aloin puhumaan englantia niin se varmaan vähän yllättyi että mähän olen tosi avoin. Taisin jopa nauraa oikeasti (enkä sillee vähän feikisti niinku aina japanilaisten seurassa koko ajan) kun selitin mun pupuista, ja se oli ihan että ooh vähän kiva.

Näkymiä huoneeni parvekkeelta aka landella ollaan

Seuraavaksi lista käytännön asioista, jotka olen tähän mennessä suorittanut:

-Opiskelijakortin nouto

-Käynti shiyakusholla hakemassa sairausvakuutuskortti sekä osoite residence cardin takapuolelle

-Postista pankkitili (mulla on nyt pankkikirja, heh)
Kirjoitin yhteen lappuun nimeni väärin etunimi ensin, ja siitä lapusta tulikin sitten melkoisen sotkuinen, kun piti vetää viivoja yli ja nimmaroida ne sutatut kohdat niin tietävät, että se olin varmasti minä. Siinä vaiheessa kun sanoivat, että pitäisikin vielä kirjoittaa se nimi isoilla eikä pienillä kirjaimilla niin en enää jaksanut kuin nauraa.

-Residence cardin ja passin skannaus miehelle (kutsukirjeen liitteeksi), että saisi viisumin tänne ja tulisi jouluksi lievittämään ikävää

-Academic advisorin tapaaminen
Tamura-sensei vaikuttaa mukavalta, mutta mun pitäisi nyt keksiä tutkimusaihe ensi tiistaiksi. Ahdistaa tää tutkimushomma, en ole edes tehnyt vielä kandia Suomessa ja nyt pitäisi pykätä 10 sivua akateemista tekstiä japaniksi x______x Muutenkin koko research student ei tunnu mulle ihan omalta nimikkeeltä, olen opiskellut yliopistolla kaksi vuotta. Apua. Ja jos feilasin tämänpäiväisen placement testin (niinkuin luultavasti tein), niin ei varmaan hyvä heilu.

-Kännykän hommaaminen
Oli muuten taas melkoinen hämmennys mulla siellä Softbankin liikkeessä, enkä vieläkään ole ihan varma mitä tarkkaan maksan tästä iPhone 4S:tä. Mulla on kyllä nyt kaksi iPhonea, mutta en selviä ilman älypuhelinta etenkään näin kaukana kaikista.

-Pyörän ostaminen
Kaupan halvin malli, eli asuntolan pihassa on aika monta samanlaista. Pitää laittaa siihe joku tarra tms. Satula ja ohjaustanko on kyllä mun makuun ihan liian matalalla, mutta en osaa säätää niitä. Tuntuu kyllä, että nää japsit ajelee aika kummallisessa asennossa satulat matalalla, hankalaa musta pyöräillä varsinkin ylämäkeen kun ei saa kunnolla voimaa jalkoihin.

-Asuntolan paperihommien hoito ヽ(;▽;)ノ 
Kaasu-, sähkö- ja vesiasiat nyt vissiin kunnossa. Vuokran pitäisi mennä mun tililtä, mutta yhteistilojen käyttömaksun ei... Ilmeisesti myös kaasu ja sähkö menee tililtä, mutta vesi ei. Japani <3 Netin saan nyt ilmeisesti omaan huoneeseen vasta 15. päivä tätä kuuta, kun sopimus NTT:n kanssa piti tehdä itse ja saada ne asentamaan netti mulle. Dataan siis nyt yhteistiloissa, joissa on wifi, joka toimii opiskelijanumerolla ja salasanalla, joka myös haettiin mulle pari päivää sitten.

Loppuun vielä kuvat asuntolastani, jonka ylimmässä kerroksessa majailen, sekä shopping mallista, josta ostan ruokaa silloin kuin muistan syödäkin. Täällä ei kyllä ole vielä tullut hirveästi syötyä, kun on juostu vaan asioilla, eikä mun edes oikein tee mieli ruokaa. Eroahdistus näkyy vissiin siinäkin. Yritän löytää huomenna Hiroshimasta itselleni pehmoisen kapibara-sanin nukkumakaveriksi.



4 kommenttia:

  1. voi ikävää :< mä en oo vieläkään saanut tota syömäpuolta hoitoon. pitäiskö sitä jotain reseptejä alkaa ettii :I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syöminen ei kyllä oikein vielä suju :P varmaan itse hommaan jotain kokkauskirjoja ja sit välineitä siihen, koska olisi kiva pystyä itse tekemään ruokaa täälläkin :)

      Poista
  2. Joo ihan sama! Olen vain ostellut jotain pientä konbineista aina nälän tullen. Mitenköhän tämä syömispuoli kannattaisi miettiä, niin että saisi syötyä normaalisti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ku tietäisinkin ^^;; Esim. tänään söin aamulla vähän muroja, hampurilaisen kahden aikaan ja nyt yhdentoista maissa söin ensin kuppiwontoneja ja sit muroja. Ei näin?

      Uskon kyllä, että kunhan arki tästä normalisoituu ja tulee joku rytmi elämään, niin syöminenkin taas säännöllistyy. Meidän ruokalakin on onneksi myöhään auki ja suht halpa, vaikkei itse jaksaisikaan kokata. Ajattelin kyllä kuitenkin myös hommata riisinkeittimen ja jotain pannuja yms, jos vaikka sitä itsekin kokeilisi ruuanlaittoa täällä.

      Poista