sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Moro

Voisinpas taas vaikka päivittää blogia sen kunniaksi, että sain jopa hieman opiskeltua japania tänään. Tähän mennessä ei ole tullut kamalasti läksyä, ja nelostason kurssit ovat lähinnä tylsiä helppoudessaan. Vitostasossa tosiaan on sentään enemmän haastetta, mutta ei tämä koulutaakka nyt silti huippuraskas ole. Pitäisikin jaksaa opiskella itsenäisesti, ja myös vaikka lukea japaninkielisiä kirjoja yms.

Go to a normal class, they said. It will be fun, they said.
Lisähaasteen tarpeessani päätinkin sitten osallistua viime keskiviikosta alkaen normaalille Hiroshiman yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kurssille nimeltä "日本文化研究", jossa opiskellaan japanin kulttuurihistoriaa. Olin lähettänyt kurssin opettajalle etukäteen sähköpostia ja kysynyt, voinko hypätä mukaan vähän myöhässä ja olla ihan vaan kuunteluoppilaana, koska en usko, että saisin kovin hienoja esseitä sinne aikaiseksi. Sopihan se opettajalle, ja hän myös ilmeisesti oli innoissaan saadessaan tällaisen ulkkarin messiin, koska pisti mut heti aluksi seisomaan ja kyseli kaikkea liittyen Suomeen ja myös kyseisen oppitunnin aiheeseen Kojikiin (Japanin kansalliseepos) liittyen. Onneksi selviydyn tuollaisista tilanteista aina yhtä sulavasti ja kylmän rauhallisesti... Eli siis sönkötin jotain epäselvää ja sanoin, etten muista mitä Kojikissa tapahtuu, koska en osannut sillä hetkellä vastata japaniksi -___-"

Tunnin aluksi sain myös käteen monisteita, joissa luki pätkiä Kojikista alkuperäismuodossaan, ja opettaja sitten luki sitä ääneen edessä. Yllättävää kyllä, en ihan pysynyt kärryillä... Nimittäin vähän kuin suomea opiskeleva ulkomaalainen olisi pistetty lukemaan Kalevalaa. Oli se tunti kuitenkin ihan mielenkiintoinen kokemus, ja tajusin yllättävän hyvin opettajan puheet, vaikka hänen lausuntansa vähän epäselvää olikin.


Böö
Muuten ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, tosin perjantaina päädyin Halloween-juhliin toiselle asuntolalle saatuani kutsun samana päivänä. Voitin kuitenkin jopa palkinnon asustani, jonka tein about viidessä minuutissa sotkemalla punaista maalia kasvomaskiin, esiliinaan ja kumihanskoihin. Maali ei tosin ollut loppujen lopuksi paras mahdollinen idea, koska se ei kuivunut kunnolla koko iltana, ja aika varovainen sai olla etten sotkenut itseni lisäksi muitakin. Juhlat olivat kuitenkin hauskat, ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Hiukseni saivat kyllä taas paljon huomiota, lol. Piti tunnustaa, ettei ne nyt ihan oikeasti näin vaaleat ole.











Ai niin! Yksi elämäni mullistanut asia: sain tietää, että "pupusaari", jossa vierailusta haaveilin jo pari vuotta sitten saadessani moisen olemassaolosta tietää, onkin tässä ihan lähellä :DDD Okunoshima-niminen saari siis oli toisen maailmansodan aikaan jonkinlainen kemiallisten aseiden testauspaikka, mutta nykyään sen on valloittanut pupujen yhdyskunta. Must see! Liangille jo sanoin, että kun ne on täällä mun vanhempien kanssa, niin yksi vierailukohde on ainakin varma. Bunnieeees ヾ(@°▽°@)ノ
Kalligrafiakerhossakin oli vaan puput mielessä

2 kommenttia:

  1. Nice and interesting blog, I must say I quite enjoy in reading it, :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lol google translate must make it quite interesting ;)

      Poista