Moro

Voisinpas taas vaikka päivittää blogia sen kunniaksi, että sain jopa hieman opiskeltua japania tänään. Tähän mennessä ei ole tullut kamalasti läksyä, ja nelostason kurssit ovat lähinnä tylsiä helppoudessaan. Vitostasossa tosiaan on sentään enemmän haastetta, mutta ei tämä koulutaakka nyt silti huippuraskas ole. Pitäisikin jaksaa opiskella itsenäisesti, ja myös vaikka lukea japaninkielisiä kirjoja yms.

Go to a normal class, they said. It will be fun, they said.

Lisähaasteen tarpeessani päätinkin sitten osallistua viime keskiviikosta alkaen normaalille Hiroshiman yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kurssille nimeltä "日本文化研究", jossa opiskellaan japanin kulttuurihistoriaa. Olin lähettänyt kurssin opettajalle etukäteen sähköpostia ja kysynyt, voinko hypätä mukaan vähän myöhässä ja olla ihan vaan kuunteluoppilaana, koska en usko, että saisin kovin hienoja esseitä sinne aikaiseksi. Sopihan se opettajalle, ja hän myös ilmeisesti oli innoissaan saadessaan tällaisen ulkkarin messiin, koska pisti mut heti aluksi seisomaan ja kyseli kaikkea liittyen Suomeen ja myös kyseisen oppitunnin aiheeseen Kojikiin (Japanin kansalliseepos) liittyen. Onneksi selviydyn tuollaisista tilanteista aina yhtä sulavasti ja kylmän rauhallisesti... Eli siis sönkötin jotain epäselvää ja sanoin, etten muista mitä Kojikissa tapahtuu, koska en osannut sillä hetkellä vastata japaniksi -___-"

Tunnin aluksi sain myös käteen monisteita, joissa luki pätkiä Kojikista alkuperäismuodossaan, ja opettaja sitten luki sitä ääneen edessä. Yllättävää kyllä, en ihan pysynyt kärryillä... Nimittäin vähän kuin suomea opiskeleva ulkomaalainen olisi pistetty lukemaan Kalevalaa. Oli se tunti kuitenkin ihan mielenkiintoinen kokemus, ja tajusin yllättävän hyvin opettajan puheet, vaikka hänen lausuntansa vähän epäselvää olikin.

Böö

Muuten ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, tosin perjantaina päädyin Halloween-juhliin toiselle asuntolalle saatuani kutsun samana päivänä. Voitin kuitenkin jopa palkinnon asustani, jonka tein about viidessä minuutissa sotkemalla punaista maalia kasvomaskiin, esiliinaan ja kumihanskoihin. Maali ei tosin ollut loppujen lopuksi paras mahdollinen idea, koska se ei kuivunut kunnolla koko iltana, ja aika varovainen sai olla etten sotkenut itseni lisäksi muitakin. Juhlat olivat kuitenkin hauskat, ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Hiukseni saivat kyllä taas paljon huomiota, lol. Piti tunnustaa, ettei ne nyt ihan oikeasti näin vaaleat ole.











Ai niin! Yksi elämäni mullistanut asia: sain tietää, että "pupusaari", jossa vierailusta haaveilin jo pari vuotta sitten saadessani moisen olemassaolosta tietää, onkin tässä ihan lähellä :DDD Okunoshima-niminen saari siis oli toisen maailmansodan aikaan jonkinlainen kemiallisten aseiden testauspaikka, mutta nykyään sen on valloittanut pupujen yhdyskunta. Must see! Liangille jo sanoin, että kun ne on täällä mun vanhempien kanssa, niin yksi vierailukohde on ainakin varma. Bunnieeees ヾ(@°▽°@)ノ

Kalligrafiakerhossakin oli vaan puput mielessä

Maanantai

Vihdoin sain netin huoneeseeni ヽ(*⌒∇⌒*)ﾉ Nyt voin taas sulkeutua rauhassa huoneeseeni dataamaan. Eiku siis.

No mutta, eipä tänne muuten oikein uutta kuulu, mutta ajattelin tässä päivittää kuitenkin japaninläksyjen sijaan. Välttelyorientaationi on selvästi yhä voimissaan. Ei sillä, että meille mitään kovin vaativia läksyjä olisi vielä tullut... Ne nelostason japaninkurssit vaikuttaa suhteellisen helpoilta, vitostasossa on kyllä jo sitten enemmän haastetta mutta siksi tykkäänkin niistä enemmän. Etenkin Tamura-sensein sanastokurssi on mulle tosi hyödyllinen, koska siellä opetellaan sanoja ja ilmauksia, joihin ei koskaan Helsingin yliopistossa oikein perehdytty. Tänään alkoi myös edistyneen tason kuuntelukurssi, jossa kuunnellaan japanilaista radiodraamaa, kiva kurssi sekin. Joillain tunneilla luokat ovat tosin ihan tupaten täynnä, joten pitää mennä aina aika ajoissa, että pääsisi hyvälle paikalle. Mulla on ollut lapsesta asti hieman alentunut kuulo, joten en halua istua kovin takana. 

Kävin myös lauantaina Hiroshiman yliopiston kalligrafiakerhon tapaamisessa. Toki oli hieman noloa, kun muut olivat harrastaneet sitä monta vuotta ja olivat tosi taitavia, mutta oli siellä onneksi yksi toinenkin ensikertalainen. Olisi kuitenkin kiva oppia vähän kyseistä taiteenlajia, ja ehkä jopa saada lisää kavereitakin täällä, joten enköhän mene uudestaan taas keskiviikkona (tapaamisia on siis keskiviikkoisin ja lauantaisin). Porukka vaikutti mukavalta siellä, vaikka varmaan pitivätkin mua aika ujona, kun en oikein kehdannut avata suutani niin paljon kuin olisin halunnut. Kuitenkin oli heti pakko korjata, kun joku luuli mua ruotsalaiseksi. Kuulemma olen myös tosi kaunis, heh. On se kiva kun Japanissa tulee heti lisää kauneuskertoimia. En ole kyllä oikeasti ihan näin blondi, tosin oikeasta hiusteni väristä mulla ei ole varmaa tietoa, yläasteelta asti kun olen niitä värjännyt. Täällä Japanissa on piakkoin edessä ensimmäinen hiusteni itse värjääminen ever, koska en uskalla mennä kampaajalle tuhoamaan hiuksiani japsien hiusväriaineilla. Aasialaisten hiukset on nimittäin aika erilaista ja vahvempaa tekoa kuin meillä länkkäreillä (kihlattunikin hiukset muistuttavat mielestäni lähinnä hevosenharjaa), eikä sellaista ihan kevyellä kamalla värjätä.

No kylläpäs menin taas hienoa aasinsiltaa pitkin kalligrafiakerhosta hiusten värjäämiseen. Seuraavaksi siirryn kertomaan, että sain varattua majapaikat mun perheelle, kun ne tulee tänne jouluksi :D Ei muuten ollut ihan helppoa järjestää majoitus kahdeksanhenkiselle poppoolle, jotka vielä viipyy eri ajan täällä. Mun vanhemmat ja kihlattu tulee tänne ensimmäisinä 15.12, ja ollaan ensin viikko Hiroshimassa kun mulla on vielä koulua, ja sitten kun siskot ja toisen siskon perhe saapuvat 22.12, siirrytään Osakan kautta Kiotoon, Tokioon ja Hakoneen (onsen!) ja sieltä vielä Kiotoon ja lopulta takaisin Osakaan. Odotan jo innolla! Vähän tosin jänskättää se Hakone, koska mulla on tatuointi niskassa ja nilkassa, eikä kuumiin lähteisiin yleensä pääse, jos on tatuointeja (perinteisesti Japanissa tatuointeja on vain paikallisen mafian jäsenillä) >__< En kuitenkaan vaikuta ehkä olemukseltani kovin yakuzamaiselta, joten toivottavasti niitä ei haittaa. Siskolla on myös ihan pieni tatuointi olkapäässä, mutta se on aika helppo peittää jos on tarpeen.

Laitan loppuun taas kuvia tekstiseinän vastapainoksi ^^;;

(Huono) kuva yliopistoltani. Kampusalue on tosi iso, mutta en ole hirveästi siellä vielä saanut kuvailtua. Ehkä koska rakennukset eivät ole erityisen viehättäviä...

Puistoilua

Allekirjoittanut hieman instagramoituna

コイ