keskiviikko 21. elokuuta 2013

Hongkong 10-18.8.

Tadaima!
Saavuin pari päivää sitten takaisin Hongkongista, jossa vietin vähän yli viikon kihlattuni kanssa. Oli kyllä jotenkin hassua palata Japaniin, kun suuri osa vaihtarikavereista on jo kotimaissaan. Noh, eipä tässä ole enää kuin alle kolme viikkoa paluuseeni. Sain jo lentolipunkin, ja tällä kertaa lennän Finnairilla suoraan Kansailta Helsinki-Vantaalle :D Paluupäivä on siis tosiaan 10.9. Ilmoittauduin jo Helsingin yliopiston kursseille, mutta pitää lähettää opettajille sähköpostia, että myöhästyn vähän yli viikon luentojen alusta.

Hongkong on kiinnostava paikka, jännä sekoitus Kiinaa ja Japania (sekä myös Brittejä, kaksikerroksiset bussit heh). Joka toinen ravintola tuntui olevan japanilainen (erityisesti ramen oli suosittua), ja kaupoissa myytiin sikana japanilaista kamaa. Näin jopa Kapibara-san -pehmoleluja myyvän kaupan! Toisaalta esimerkiksi asiakaspalvelu oli kyllä kiinalaisittain epäkohteliasta. Saattoi kyllä olla myös hieman kielimuuria mandariinia puhuvan miehen ja kantoninkiinaa ("lintukieli", sanoi mies) solkkaavien hongkongilaisten välillä. Hyvin ne kyllä englantiakin siellä osasivat, kiitos siirtomaa-aikojen.

Hongkong on kyllä sen verran täyteenpakattu ihmisiä, että itseäni saattaisi vähän ahdistaa asua siellä, vaikka sinänsä tykkäänkin suurkaupungeista. Vertailun vuoksi: Hongkongin asukastiheys on 6480 ihmistä/neliökilometri (maailman neljänneksi tihein), kun taas Suomen vastaava luku on 16. Pilvenpiirtäjiä siis riitti. Niitä myös osataan käyttää hyväksi turistien ja varmaan myös paikallisten viihdyttämiseksi. Mekin näimme tämän valoshow'n nimeltä "A Symphony of Lights", jossa Victoria-sataman molemmin puolin pilvenpiirtäjät lähettivät lasersäteitä ja valoja musiikin soidessa.

Kännykkäkameralaatua Instagram-efektein
Reissun mielenkiintoisin päivä taisi olla, kun lähdimme miehen ja hänen kollegansa kanssa The Peak-nimiselle näköalapaikalle. Erityinen ratikka vie 360-asteisen näköalatasanteen sisältävälle rakennukselle, tosin harmi kyllä meidän vierailupäivänämme oli niin sumuista, ettei sieltä mitään pahemmin näkynyt (mutta melkein koko viikon oli vähän huono sää, joten ei sille oikein mitään voinut). Päätimme kuitenkin reippailla vielä ylemmäs metsäistä tietä pitkin, ja lopulta päädyimme niin ylös kuin voi päästä. Oli niin sumuista, että välillä tuli aika unenomainen olo. Emme nähneet kavutessamme paljon muita ihmisiä, mutta huipulla oli lisäksemme pari muuta, jotka paljastuivatkin sitten suomalaisiksi. Kuulemma jonkinlaisia Hongkongissa asuvia yritysjohtajia, jotka selviävät kaupungin tungoksesta vaeltelemalla luonnossa. Maailma on pieni.

Sumua Hongkongin yllä



Tämmönenkin nähtiin. Mies otti kuvan, minä pysyin kaukana.

The Peakin lisäksi kävimme mm. taidemuseossa ja isoa Buddha-patsasta katsomassa. Parina päivänä hengailin miehen kollegoiden vaimojen kanssa, kun mies oli konferenssissa. Yhtenä päivänä taifuuni pysäytti koko kaupungin, ja muutenkin oli aika pilvistä ja sateista. En siis päässyt pahemmin nauttimaan uima-altaalla loikoilusta, mutta muuten kyllä ei viiden tähden hotelli tuottanut pettymystä. Toivottavasti pääsen jatkossakin mukaan miehen konferenssimatkoille :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti